Viime viikolla teimme pienen kisareissun Pohjoiseen, jossa Cloudylla oli
muutama agilitystartti juostavana. Ensimmäisenä vuorossa oli torstaina
pidetyt iltakisat Rovaniemellä, jossa Cloudy osallistui
kolmelle radalle.
Ensimmäiseltä radalta keräsimme 10 virhepistettä sekä
yliaikaa, mutta toiselta- sekä kolmannelta radalta onnistuimme tekemään nollaradat. Emme kuitenkaan yltäneet aivan ihanneaikoihin, sillä
yliaikaa kertyi toiselta radalta reilut kaksi sekunttia ja kolmannelta
vain 0.37 sekunttia, joten pienestä jäi kiinni. Toisella
radalla Cloudyn tulos kuitenkin riiti luokkavoittoon radan ainoana
nollana. Kisat tuomaroi Eija Berglund.
Lauantaina puolestaan suunnistimme vieläkin Pohjoisempaan, Sodankylään, jossa Cloudylla oli kaksi rataa juostavana. Ensimmäiseltä radalta saimme 5 virhepistettä ja keräsimme jälleen hieman yliaikaa, mutta sijoituimme toisiksi. Toisella radalla Cloudyn motivaatio ei enää riittänyt ja keräsimme 10 virhepistettä sekä yliaikaa puolestaan vähän reilummin. Näidenkin kisojen tuomarina toimi Eija Berglund.
Lisäksi Vinka ehti lauantaina pyörähtää Ylivieskan KV-näyttelyssä Tapio Eerolan arvosteltavana. Vinka sai erinomaisen ja ainoana tsekkiläisenä sijoittui luokkansa ensimmäiseksi, mutta tällä kertaa neiti ei saanut SA:ta, vaikka arvostelu olikin hieno. Kiitos jälleen Jaanalle, että veit Vinkan näytille!
Y-pentueesta Ninni kävi kesäkuun puolella luustokuvissa ja niiden tavanomaisten lonkkien ja kyynärien lisäksi Ninniltä kuvattiin myös selkä. Tulokset olivat varsin ilahduttavat. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 sekä selkä LTV1, VA0 ja SP0. Suomessa on tällä hetkellä kahdeksan selkäkuvattua eurasieria ja näistä yksi on Cloudy ja kaksi sen pentuja. Suuri kiitos Niinalle Ninnin kuvauttamisesta ja onnittelut lähes priimaluustoisesta tytöstä!
Mainittakoon vielä, että ennen Lapin reissua kävimme sekä Dayan että Vinkan kanssa ensimmäistä kertaa lampailla, kun seurakaverini Jenni, joka kouluttaa paimenkoiria, kutsui meidät luokseen kokeilemaan. Suureksi iloksemme tsekkiläisillä näytti olevan vietit tallessa, sillä molemmat osoittivat heti mielenkiintoa lampaita kohtaan ja lähtivät paimentamaan niitä. Jennin mukaan tytöt eivät kuulemma paimentaneet yhtään sen huonommin, kuin ensikertalaiset bordercollietkaan, joten eiköhän me pyritä käymään lampaiden luona jatkossakin. Kuvassa Daya ja suomenlampaita.